ollaanpa eletty

kasvoi paju katajan sivulla
sitkas puu huiluiksi veistelty
pihoilla soiteltu
kirkkain soinnuin

tikka puunrunkoa tahdissa nakutti
aurinko täydeltä laidalta 
taivaalta helotti

kaunis maa, rauhan maa
ei mikään saanut huolettaa
ei kantanut korviin
aseiden jyske ei jyly
ei kukaan myöskään
ollut toiselle tyly

kesää kesti toista vuotta
koulua vain hetkisen

oli lehmänlanta 
kovan kuorensa alla
niljakkaan pehmeää
se vedonlyönnein 
piti varpailla todistaa

tähtitaivaan kirkkaus 
pikkulapsen vapaus

o tempora o mores
kuin ikiaika sitten tapahtunut
kaikki tuo, kuin unessa sattunut