miten sitten mahtaakaan olla

kun ihminen on
sirunsa kautta hallittavissa
oleva kasa luuta ja nahkaa

sieluton piruparka
muurahainen muurahaisten joukossa

niin kuka enää välittää, tunteista

kun stalkataan, korvataan omaa elämätöntä elämää toisten sisällöillä, tuomitaan ja arvioidaan
arvostellaan tehdään hyvää tai pahaa - kaikki konemaailman lähettämiin signaaleihin perustuen

niin kuka enää tietää miltä toinen ihminen tuntuu, miltä se näyttää
           
silloin emme enää ole puhtaan tiedon valtatiellä, sielusta sieluun kulkevan ihmisyyden ytimessä 
vaan väärin ohjelmoituja ajan uhreja - vaan tunteettomia palapelin osasia joista ei yhdistyttyään
synny yhtenäistä taulua, ei tunnistetavaa kuvaa

särähti kanteleesta lähtenyt sointu