Todellisessa elämässä
kuljen peilisalissa
Katselen
platonisia heijastumia
hetkistä
samalla kun kuljen
niitä kohti
kuljen jo poispäin
Todellisuuden perusta
halkeilee hienovaraisesti
mustavalkoisella
taustakohinalla
vaimennan kivun
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Peilisali vääristää kuvani. Tuntematon mies.
erittäin kuvainnollinen runo, joka onnistuu kyllä täysin pysäyttämään lukijan ja pakottaa vielä peruuttamaan takaisinpäin sekä tekstiä että omia ajatuksia. hienoa.
Runosi tunne on tavallaan kuin yksi päivä yksi vuosi. Käveltyä huomaamme sivulla aina mustan varjon. Leikisti voimme aina ajatella se mikä ei tunne kipua se elää minussa auringosta poissa. Hyvä runo!
Pysähdyttävä runo! Nimeä myöten syväluotaava ja ajatuksia herättävä.
Kyllä elämän peilisalissa kulkeminen on toisinaan vaikeaa. Kohti kulkeminen on monasti poispäin menoa ja ehkä silloin on todellakin täysin musta / valkea tausta kohinalla tai ilman kaikkein paras vaihtoehto.
Olen viimeaikoina itsekin ajatellut sellaista toteutusta.
Mustaa tai valkeaa.
Hieno on runosi ja avaa uusia ajatuksia, vanhaan kaaliin.;))
kipeen hyvä :)
aikalailla mielenkiintoisesti liikkuva ajatuksenkulkua:)
Sivut