Sadepäivät jättävät
jälkensä
vesi syövyttää
uurteita hiekkatielle
avaa uusia uomia
Luonto näyttäytyy
ihmisen muodossa
peilikuvassani
Herätessäni aamuyöllä
ja lähtiessäni kohti töitä
totean auringon
nukkuvan pilvipeitteen
takana
Töissä
betonin sisällä
kattoikkunat ovat
niin likaisia
ettei niistä erota
valonmäärää
vuorokaudenajalla
päivällä eikä vuodella
ole mitään merkitystä
liukuhihnan äärellä
"Olisipa elämä
yhtä auringonpaistetta"
Kuin kukka
kääntäisin kasvoni
aurinkoon
ja imisin valoa
sisääni jokaisella
solullani
Töistä lähdettyäni
pilvirintama pullistelee
pulleita purjeitaan
auringon liepeillä
Olisipa aikaa olla
maata auringon alla
mutta säteet tänään
niin kuin eilenkin
kuolevat
ennen kuin
ehdin niitä
tavoittaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Päivät lipuvat kuin huomaamatta
työn äärellä, betoniseinien sisällä
eikä aina varmaan huomaa edes luonnossa tapahtuvia muutoksia.
Tässä kuitenkin on tarkkailtu taivaalle
joka valitettavasti on sateisen harmaa keskellä kesää.
Arki kohtaa toiveet ja haaveet, kuin huokaisten.
Parasta tuo rivi: "olisipa aikaa olla", muutenkin hyvä.
Sivut