Ruutupaperilehtiö & kesä 20..
Uusi, puhdas ruutupaperilehtiö.
Jumiutunut elämäntilanne. Ahdistus.
Kanteen kirjailin Kierkekaardin aivoituksia
punaiseksi langaksi. Saari. Kesäloma.
I -sivu
Kesäloma
-sisimmän epäjärjestys
Yksipuolinen rakkaus
on kuin kädetön spitaalinen
vailla järkeä
^AbsurdiKubismi on irti^
Olen ollut
ollut vain
Vain ollut
Ja miksipä en olisi ollut
mulla on KESÄLOMA
~
Anarkistiminä kapinoi
kesäidylliä vastaan
annan varpaani
rikkoa tyynen
järvenpinnan
l a a j e n e v i k s i
r e n k a i k s i
Jumaleisson
pelkällä varpaan kastolla
tunnen olevani
ehyempi
~
Sivu II
Olen ajatellut sinua
iltaisin
kun
kaikki ympärilläni
on tyyntynyt
sydämeni lyö
levottomammin
Ajattelen sinua
~
Tutkimaton mielikuvitusmaa
karanneiden ajatusten
pilviparatiisi
rakkausruno
Sivu III
Yönsilmä
Tuntuu kuin
jokin pitäisi
minua silmällä
roska en ole
joten pois
älä ota
Sivu IV
Otin autiolle saarelle mukaan kynän ja tämän lehtiön
ajatuksena kirjoittaa, jos siltä tuntuu
tuntuu
Lomani on nyt melkein ohi
ja tuntuu kuin tarrautuisin
kynään viimeisenä oljenkortena
Ahdistus syö sisältä
se turruttaa
eikä pidä liikkeessä
Sydän tietää vastaukset
mutta järki ei anna
lupaa toteuttaa
Sinä et rakasta.
Sivu V
Sinä et rakasta minua
Hävettää myöntää, olen katkeroitunut
muuttunut vuosikymmenessä
sisäänpäin käpertyneeksi
hahmoksi
Pelkään sinua
Mitään mitä teen
en tee oikein
Sanoit minun näyttävän
liian maalaiselta
"maalaistollo"
sisältä ja ulkoa
Miksi siis nämä ruusut?
pistävät, huumaavat
Sivu VI
Sinä et rakasta minua
Miksi tuon tosiasian tiedostaminen
on näin egoon käyvää
Ivaat, ilkut, vähättelet
särjet minua pala kerrallaan
Näetkö muutokseni
Vuosikymmenessä
kukoistuksesta ihmisraunioksi
jonka murtuneilla muureilla
ei ole enää salaisuuksia
Hyvästi,
kuiskaus käy yli
raunioiden
Ehkä,
ehkä
huomenna
tai
vuosien päästä
olen tarpeeksi
vahva jälleen nousemaan
silloin rakennan
avoimuudesta pyhäkön
en enää koskaan
suojamuuria
sydämeni ympärille
Sivu VII
En tiedä
miksi itken
Sisin on
puristunut
kasaan
Olen väsynyt
hengetön
luovuttanut
Sivu VIII
Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta
Ja minua pelottaa tarttua tähän kynään
Kyynikon kynää on raskas pidellä
sisimmän ollessa musta
Aurinko ilkkuu
Pakko senkin on laskea
hukkukoon järveen
Tulkoon sade
Ukkonen
täriskööt tämä maakin
niin kuin vapisen minä
ahdistus seuranani
ja tämä perkeleen kynä
joka vuotaa sanoja
kesäyössä paperille
Sivu IX
Haluaisin suudella sinua
Rakastan ajatusta rakkaudesta
Olen liian paljon
-niin sinäkin-
menneisyytemme
on ollut
tulevaisuuden sitova
Onko enää omissa käsissämme
avaammeko solmut väliltämme
irtolaisina ollaksemme
vähemmän toisillemme
Sivu X
Olen suunnitellut
alkavani hymyillä
silleen vinosti
vähän salamyhkäisesti
mutta kaikentietävästi
*
Pääasia,
että olen ajatellut
hymyillä
Eikä kukaan
nää
hymynaamioni taa
Selite:
Punainen lanka: Kierkegaardin mukaan toisto liittyy elämän valintatilanteisiin, ihmisen ollessa vastakkain absurdin kanssa, koska maailmassa on toistuvasti valittava miten luovia mielettömissä tilanteissa...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi