Muistoja, ystävät

Istun tässä yksin ja mietin.
Muistelen menneitä aikoja,
vanhoja ystäviä.
Kuinka aika kuultaa muistot
ja tulee ikävä.

Näin eilen tähdenlennon.
Toivoin että vielä heidän kanssaan
saan aikaa viettää, olla vaan.

Edes vähän aikaa ja muutaman hetken,
muistella vanhoja aikoja,
jutella mistä tahansa.

Toivon todella paljon että se toive toteutuu.

Kaipaan heitä.

Vaikken aina osannutkaan olla hyvä ystävä,
paras mahdollinen.
En älynnyt että liika on liikaa.
Koitin kovasti jokaisen omistaa.
En älynnyt, että kaikki ei halua,
kun koitan parhaani mukaan neuvoa.

Olen muuttunut,
kovasti ainakin parhaani sen eteen tehnyt.
Annan tilaa muidenkin mielipiteille,
elämän asenteille, sekä menoille.
Minun ei tarvitse olla elämän ykkönen.
Jos voisin olla edes pieni palanen,
josta kuitenkin välitettäisiin,
autettaisiin kun tarvisin.
Voisin auttaa takaisin tarvittaessa,
mutta tajuan, että milloin ei kannata.

Pyydän anteeksi aiheuttamastani mielipahasta,
koitin vaan liikaa olla parasta.

Toivottavasti toiveeni toteutuu,
että saisin olla vielä osa sitä kaikkea. <3