monet sanoo mulle,
että hei,
sä oot liian kiltti,
puhuisit välillä suoraan.
ja sit sen kerran ku mä puhun,
ja mä puhunki ihan suoraan,
nii mitä siitä seuraa;
polku yksin kuljettavaks.
tässäkö sen todellisen ystävyyden huomaa.
ne jotka jaksavat kuunnella, ovat todellisia ystäviä?
vai sitten ne, jotka sanovat että ole kiltimpi.
pitääkö valita aina se helpompi reitti.
en mä osaa hetkessä muuttua.
en mä edes halua.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
