ENSIREHVIT

Nuoruudesta mielessä vielä,
ensitrehvit, lemmentiellä,
oli hämyinen elokuunilta
järveen kuvastui kuunsilta.

Olo tuntui niin mukavalta,
kuu mollotti taivahalta.
Ujouttain, en tiennyt vaan,
mitenkä tyttöjä hurmataan.

Keksin sanoa: ”On kaunis ilta,
kylpä sie näytät kaunihilta”.
Tyttö vähän hämmästyy,
ilmeisesti, jopa yllättyy.

”Älä kehtaa imarrella minnuu
hyvähä tuo jos miellytän sinnuu,
jätetää nuo turhapäiväset pois
ilmankii toisistaa tykätä vois”.

”Ujouttain en keksint' muuta,
mielhä miu tek' suikata suuta,
mutko mie aattelin et se vois
karkottaa siut kokonaa pois”.

”Nii araksko sie minnuu luulet,
pussattavis' nää on miu huulet,
jätetää turhapäiväne ujous pois,
mikset sie minnuu pussata vois”.

Sylikkäin istuttiin, suikittiin suuta,
mie mielessäin hekumoin jo muuta,
en tietänt' mite sen osottaa vois,
ettei hää suuttus', livistäs pois.

”Älähä kehtaa, mieleis' malta,
ota pois kätteis miu hammee alta,
siehä ruppeet kopeloimaa minnuu,
en ois uskont' nii rohkeeks' sinnuu”.

”Ehä mie tiijä näist' touhuist' lain,
isoiltpojilt' ohimenne kuullu vain,
siel' on herne mist' sormel' pittää,
lirputtaa, jos meinaa saaha mittää”.

”Nyt sie taijat narrata minnuu,
mie en kyl' nyt uso sinnuu,
usot sie kaik' mitä pojilt' kuulet,
miks' sie oikee minnuu luulet”.

”Ehä mie tiijä siust' ko vain,
mitä sie kerroit' ko tanssii hain,
anteeks', jos mie loukkasi sinnuu,
mahoit' sie nyt suuttuu minnuu”.

”Kukaha tuost' nii suuttuu vois,
et livistäs karkuu, häipys' pois,
ymmäträt sie, jos siulle antas',
ni kohta vällee siu lasta kantas”.

”Ehä mie tiijä, mite ja millee,
ko en oo olt' kenekääkans' sillee,
pojilt' oon kuult', ettei siinä vois'
käyvä sillee, ko vettää aikonaa pois”.

”Hyö haastaat' mitä sylk' suuhu tuo,
tietääks' hyö itekää, taijuuks' nuo,
kui suure vastuun tyttö kantaa,
jos se silviisii vaa pojal' antaa”.

”Haastaat ne pojat kumiloist' kans'
niitä hyö kulettaat' mukanans',
silloko lähtööt rehvil' tytö luo,
sitäkö käyttää, se varmuuven tuo”.

”Onks' siul' moine kumi näyttää
ja ossaisit' sie sit' sitä käyttää,
jos mie suostusi siul' antaa,
ettei tarttis' sitä ees taas kantaa”.

”Ehä mie tiijä niist' kumiloista,
ko en mie ees omista moista,
eihä miul' oo mist' näyttää
ja enkä tiijä, ossaisinks' käyttää”.

”Istututaa vaa näi sylikkäi,
hyvähä mei olla, on tällee näi,
ei tehhä sellasta tuhmaa mittää,
mitä mei jälkeepäi kattuu pittää”.

”Ehä mie ennää aio mittää,
mie koitan kättein kuris' pittää,
sehä täs' vähä ilettää vain,
mist' semmosen rohkeuuven sain”.

”Ehä mie sinnuu nii rohkeeks' luult,
mutko sie olit niilt pojilt' kuult',
pithä siu tok' miehuuveis' näyttää
ja vaik' kättäis', hammeeal' käyttää”.

”Nyt sie taijat' pilkata minnuu,
ko mie oon paljo nuoremp' sinnuu,
kokkeillaa, otetaa housut pois,
miksei se miultkii onnistuu vois”.

”Ei kehata, ollaa vaa tällee,
ko mie aatelin lähtee iha vällee,
mukavaha näi sylekkäikii ois',
mut lähetää kottii, männää pois”.

”Sie et taijakkaa tykkätä miust',
mie taijan olla lapselline siust',
enemmähä ikkääkii olla vois,
ei maha mittää, lähetää sit pois”.

”Älä loukkaannu, minnuu suutu,
eihä asjat siint' mikskää muutu,
siu pitäs pojilt' saaha neuvoi lissää
enneko siust' ois' leikkimää issää”.

Ensitrehvit, ne mieles' säilyy ain',
olin iältäin' kuustoisvuotias vain,
senjälkeekii mie tyttöö tanssis' näin,
hää kääns' vaa selkäsä minnuu päin.