Vaari

Sohval' haaveksin, mieli harhaellen,
miettin, saisinko jotain aikaiseksi,
mielesäin, viel' kovasti aikoellen,
saa en mitään silti, alkaneeksi.

Aika rientää, hetki vierähtävi,
vielä tuumin, mietin aikoellen,
kulunut jo taasen pitkä tovi,
sohvalla viel' yhä, loikoellen.

Miks' en päätä? Miks' vaan aikonen,
aikaa tuhlaan, laiskan löhöelen,
ikä painaa, saamaton jo olen,
lie syy miks' sohval' makoelen.

Aikomus on nousta ahkeroimaan,
mielessäin, niin luulen, viel' olis musta,
niinkuin joskus muinoin, ennenaikaan,
nyt se on vain, turhaa mielikuvitusta.

Näin tunnit, päivät, kulkee kulkuaan
päivin ajatuksenkulul' vain sama retki
sohval' lojun saamatonna vaan,
tuumailuhun, hukkuu joka hetki.