Kyynel kasvojen virrassa,
nimetön sellainen,
jota kohtaan olen kädetön,
en voi tutkia sitä,
muokata sitä,
tuntea sitä
Voin vain syödä sen,
hetkeksi helpottaa,
tuska kutsumaton
Pian on kaksi nimetöntä,
kolme,
neljä ja loppua ei näy.
Liu'un mäkeä alas ja lujaa
Onneksi en vielä näe mäen loppua
Kun sen näen, en tiedä mitä teen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ajatuksia herättävä hieno runo.
Kuin syksykierre jotain pelottavaa kohden
on surua jota ei hallitse, joten sen syö
ja jatkaa liukua kohti alas päin.. hui
surullinen runo