Nimetön

miks pitäis aina iloita,
eikä koskaan sais surra?

miks pitäis aina muita auttaa,
jos tarvitsee itse enemmän apua?

pitäiskö muihin luotaa,
jos ei luota itseenkään?

miks ei koskaan saa olla täysin vapaa,
vaan pitää olla kahlittu tähän hetkeen?

entä kun suru yllättä,
onko sinulla heti vierelläsi ystävää?

kun suruusi vajoat,
joko vihdoin jotain tajuat?

miksi elämässä on paljon sääntöjä,
kun niitä ei tarvita?

tietääkö joku,
mistä tämä kysely johtuu?

Minä itse tiedän yhden aisian,
mutta kerronko sen vai en?

nyt sen kerron niin päättänyt oon,
neuvoa tätä tottelemalla ehkä iloisempi oot.

tätä neuvoa en oppinut sinulta,
rakkaistani älä urki minulta.