En koskaan uskonut, toivoin kyllä ja odotin.
En koskaan uskonut, että joku huomaisi minut.
Olin kadonnut ikävän ja loputtoman kaipuun maahan.
Alakuloisuuden keskelle, miksi minua joku hakisi?
Mietin itseäni ja ainoa mitä näin
oli kurja läskiin hautautunut olio,
joka ei rakkautta saa eikä ansaitse.
Vaikka matkustin, pois läskin maasta
en itseäni löytänyt - sama olin lihava poika silmissäni.
- Kuka helvetti haluaisi tommosen läskin?
Olen jo vanha mies, läski on karissut ympäriltäni.
Sanovat, olen hyvin säilynyt,
jonkun mielestä komeakin.
Mutta miten hiljaa se läskin pojan sisin paranee?
Miten hiljaa paranee se minkä itse ja muut löivät rikki...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
on hidas prosessi, parantua sanoo vierestä erästä vastaavaa kohtaloa seurannut. tosi hyvä runo vaikeasta asiasta - kiitos.