on vaikeaa olla tuntematta
katuvalojen alla
kun taivas värjäytyy unelmista
syvimmästä sinisestä
taittuu jo melkein mustaan
ja kaupunki huokailee
muistaa
kaikki menneet vuodet
seinälle pinttyneinä
oranssi valo värjää
mustan ja märän maan
on vaikeaa hengittää
katuvalojen alla
kun muistaa ihan jokaisen
pienenkin hetken
sade hakkaa maata
kaupungin sydämessä
Selite:
1. ja 2. 9. 2011 voiko päästää irti
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanat tuntuvat tarkkaan valituilta,
silti spontaaneilta.
Saan tästä runosta paremmin kiinni kuin muista lukemistani
Tuli tuttu tunne ja déjà vu
vaikka teksti on taatusti tuoretta.
Kaunis ja niin kovin läsnä.
Ihana, hienoa kuvailua. Upea kokonaisuus.