Synkän huoneen hahmo

Synkkä huone.
Tuuli vavisutti ikkunoita,
sateen hakatessa kattoa.
Pieni kynttilä vavisi hiljaa,
kuin odottaen jotakin saapuvaksi.

Nurkassa hahmo.
Polvet taitettuina koukkuun,
pää seinää vasten nojaten.
Kädet kietoutuneina ympärille,
ote liian tiukasti puristaen.

Pelkkä pelko.
Siitä ei olisi ystäväksi.
Vaviseva hengitys täytti ilman,
joka oli seissyt liian pitkään.
Tässä huoneessa ei ollut elämää.

Hän oli yksin.
Liian yksin tähän maailmaan.
Kaikki mitä joskus oli ollut,
oli kadonnut auringon myötä.
Eikä jäljellä ollut kuin hiljaisuus.