En tiedä miksi itseäni kiusaan
Naisella mulle niin tavoittamattomalla
En voi hänestä irti päästää
Mä aina tuohon hetkeen palaan
Kun hän viimeisen kerran vilkutti sillalla
Ne hetket silloin sain mieleeni säästää
Kuin joki täyttyy vedestä keväisin
Taas siinä hetkessä mieleeni hän palaa
Onhan tää kevät rakkauden aikaa
Mitä tuo nainen sydämessäni aikaan saikaan
Valkoisiin hän oli silloin itsensä verhonnut
Vaan on hän tänään kanssa toisen valat vannonut
Olisin halunnut olla paikalla tuon miehen
Vaan kenties tarjoo hän naiselleni paremman matkan
Tämän runoilijarentun mielessä turhan monta haavetta
Oliko tämäkin sydämen kosketus vain valetta
Kerran otan rinnalle jonkun oikean
En voi enää haaveilla onnesta plastisesta
Päiväni päässä kerran onneni siesta
Lepään siinä hetkessä rakkaudesta
Otan kiinni naisesta toisesta
Joka mulle lämmön tarjoo
En enää tummiin vesiin vajoo
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut