Olen eksynyt mieleni aarniometsiin
Jäänyt tänne sitä totuutta etsiin
Olen hukassa kuin tintti pakkasella
En tiedä oonko unessa vai valveilla
Pääni sisällä kaikki sekaisin
Yössä tässä pelastusta huusin
Olen oman mieleni vanki
Kestäisipä se kuin lapsuuden hanki
Vaan se kaikessa mut epäröimään laittaa
Ei oo siitä apua vaan pelkkää haittaa
Etsin itselleni tässä pelastajaa
Sitä hetken kauniin vapahtajaa
Liian monta arpea siloteltavaa
Kun kosket mun sydämmeni pintaa
Vaan en vielä haluu taipua
Kerran kaikki kipu voi haihtua
Kahteen suuntaan yrittää tää sairaus mua repiä
Joskus juoksen pakoon sitä kolmee kymppiä
Toivon, että jossain sä oot, joka mua ymmärrät
Pelihimossani kuljen kaikki ärrät
Se tunne mua koukuttaa
Se tuskan tunteenkin hetkeks poistaa
Ei voi tietää uskaltaako kukaan mua rakastaa
Joskus ei itsellänikään siihen valtaa
Se hetki, kun mieli painuu tulee eteen kuin jyrkänne
Sukeltaa pohjaan mariaanien hautaan
Ei silloin oo mulla voimii jaksaa
Kerran se oli henkeni maksaa
Vaan pelasti silloin kodin turva
On elämä kuin hiuskarva
Olen oman mieleni vanki
Kestäisipä se kuin lapsuuden hanki
Vaan se kaikessa mut epäröimään laittaa
Ei oo siitä apua vaan pelkkää haittaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut