Rakkauden paradoksi

Itseensä eksynyttä voiko kukaan pelastaa
Hänelle siipiä rakkauden valjastaa
Kirkkaus tuo silmistään kadonnut
On liian kauan tunteitaan padonnut
Hänen sydänlasinsa kerran särkyi
Uskonsa onneen siten järkkyi

Taito rakastaa on hälle outoo
Sillalla kans lemmikkinsä vartoo
Vain sen uskollisuuteen luottaa
Kaikki muu vain kipua tuottaa
Pelkää sitä rakkauden hetkee
Kaiken sisälleen kätkee

Elämän kiertokulku lyhyt
Oisko seuraavas elämäs ehyt
Vois tuntee lämmön tunteen
Ois valon kirkkaus yllä veen
Rakkauden veneen kannel kuljettaen
Syömmen sisimmän sit paljastaen

Rakkauden paradoksi on se epätosi
Tärkeintä on hetkel sen vaistosi
Uneen kun vain voit kietoutuu
Silloin aamulla mielesi valaistuu
Totuus kaikesta sisimmäis paljastuu
Musteeseen elämän kirjoittajan kynä kastuu