Läpi kehon

Jos sydäntä joskus särkee 
se silloin jotain sisälleen kätkee
Ei silloin oo aikaa enää odottaa
Hetkeä menneisyyteen kadottaa
Ahdistus voi kaiken kaataa alleen
Kun jää sydän yksin paleleen

Unettomuus on mielentila vaan
Saa sen suojelija sielun peittoamaan
Aivosi on jäänyt harhailemaan
Et pysty sitä ees terapeutille kuvailemaan
Puhuminenkin joskus pelottaa
Et haluu kaikkia pois karkottaa

Kun kulkis lämpö läpi kehon
Jättäisi taa sen pedon varjon
Olisi suojelija aina ylläis
Pelon tuon kaiken peittoais
Hengelläsi on monta ystävää
Älä enää oota vaan suhdetta kestävää

Joka ei oo tätä kokenut niin ei voi ymmärtää
Lupausta elämään en silti voi koskaan pyörtää
Periksi en koskaan enää anna milloinkaan
Uskon yhä tämän elämäni unelmaan
Joka mua loppuun asti kantaa
Viel hetket ilonkin antaa

Kun kulkis lämpö läpi kehon
Jättäisi taa sen pedon varjon
Olisi suojelija aina ylläis
Pelon tuon kaiken peittoais
Hengelläsi on monta ystävää
Älä enää oota vaan suhdetta kestävää