Viimeinen

Runoilija Tulikettu

mies
Julkaistu:
8
Liittynyt: 4.11.2007
Viimeksi paikalla: 10.2.2021 10:42

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Pimeän noustessa sulkakynäni piirtää riimejä rujoja...
 
Rakkaus,
tunsin joskus 
jotain sellaista


Pisarat aaltoina kasvoillasi,
silmäsi varjossa,
en näe niitä vieläkään

Rakkaus,
en osaa selittää sitä,
vieläkään


Hiuksesi liimautuen 
poskilleni, kyyneleesi
kylminä iholla

Rakkauden jälkeen
ei voi tulla kuin
tuskaa


Viimeinen puristus
kädessäni, 
surumielinen hymy

Rakkaus ei kadehdi,
ei kerskaa, se vain
murskaa sinut


Yö kuultaa 
varjot jälkeesi,
kyynel liukenee
sateeseen

Rakkaus on
lumenvalkoinen,
Rakkaus on
yönmusta


Polveni eivät
enää kanna,
yön varjo
ottaa minut,

syleilee ennen
kuolemaa
viimeisen
Rakkauden

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Vahvoin vedoin upeaa runoutta, voimakas. Tykkäsin. Rakkaus, se vaan on, ei sitä osaa aina selittää...
Rakkaus on tärkeintä, elämän alusta aina kuolemaan saakka.
 

Käyttäjän kaikki runot