Kylmettyneillä käsilläni
kannan kourallisen
hyljeksityn talven ruhosta
spitaalisesti se tekee lähtöään
yrittää vielä kestää
jatkaa sinnikkäästi
mutta kevään sivutuulet saavat sen kiinni
viimein
Kiemurtelevaa kuonatuulen lämpöä
kirkkaassa keltaisessa
näillä keväin alkulähteillä
keritsen aurinkolampaat
sulavaa valkeaa silmällä pitäen
enkä itke sen kuolemalle
vaan iloitsen
talvehtivien takaisin paluusta
horroksen piiloutuessa
pakkaslaivan ruumaan
seilatakseen tulvien matkassa
unohduksen maille
Minun silmäni
löytöretkeilijäni
niin malttamattomasti
etsivät ensihavaintoa
vihreän esiintulosta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidin paljon