Jos sinä varistaisit itsesi elämästäni
vetäytyisin vaakunakilpeni alle
haavoittuneena
heikosti hengittäen
sen ohi ammutun
armolaukauksen jälkeen
olisin vain
haaksirikkoutuneen laivan kappale
Ikävämeren matkassa
kohti maailmoja
joissa ilman sinua
en voi selvitä
menehtymättä
en voi syntyä uudelleen
väistämätön totuus
ja...
näkisin miten elämäni tuli kuolee
kytee silmiltäni pois
enkä palon hälvettyä
polttohaudatuin pupillein
kykenisi katsomaan eteeni
niin kuin ennen
”Pelkään
sinun
menneen”
kun avaan kotimme oven
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno
Kaunista.. Repivästi kuvattu pelkoa toisen menettämisestä. Muttei pidä pelätä, silloin se päivä on tuhannesti kamalampi..