Mikset hirttänyt mua napanuoraan
Olo ois ollut aika kevyt
Nyt mä olen kuin joku nuorallakävelijä
Sä kiristät toisesta päästä ja mä horjahdan
Aika suloista
Tää on rakkautta
Höh se ei ollutkaan poika
Vaikka sä niin toivoit
Anna nyt anteeksi
Olen aika huono lapsi
Olisin voinu vaikka itse solmii sen narun mun kaulaan
Vähän apua kyl tarvisin
Okei mä karkaan nyt kotoa
Teitä se ei kai vähääkään liikuta
Okei mä hirtän nyt itseni
Sä lasket yks kaks kol
Ja kaadat tuolin mun jalkojen juuriin
Kiitos äiti.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
runo on ajatuksia herättävä ja kompakti, kuitenkin minua häiritsee muutamat riimi-kömmähdykset, sikälimikäli olet riimejä hakenut.. lisäksi hirttämisen ja hirtetyksi tulemisen toistelu on hieman tönkköä.. alku lupasi hyvää mutta toistelu söi alun tehoa.