Aamu-usvaisen hiljaisen niityn huokaus
muistuttaa jostain.
Pienestä ja hauraasta.
Katoavasta.
Kosketus jossa tuntuu yhä yön viileys.
Pimeän ja hiljaisuuden katseet.
Yöpakkasen kirpeys.
Ikävän kyynelten kastama öinen maa.
Se odottaa aamun sarastusta.
Hetkeä jolloin auringon ensisäteet
hyväilevät sitä hellästi.
Lämmittävät sen kosteat riitteiset silmät.
Kuiskailevat kaipaustaan sen korviin.
Kuivaavat kylmän jäätämät kyyneleet.
Hukkaavat ikävän.
Valkeat lumihiutaleet leijailevat taivaalta.
Ne peittelevät sen kylmään peittoonsa.
Jättävät pimeään untenmaailmaan.
Odottamaan huomista.
Selite:
Aamu-yön kävelyretki ensi pakkasen syleilyssä..
Taisinpa tallustella baarista kotiin.. =)
Mukavaa kun nurmi ratisee tossujen alla..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hieno ja herkkä kuvaus
tästä aamuyön tallustelu hetkestä,
pidän paljon, kiitos~ :)
hienosti vangittu taianomainen hetki :)
Upea.
Runosi on kaunis, herkkä ja taidokas. Pidän ja paljon!