Oli aika kun lasinsirpaleet hajosivat lattialle
sievänä pienenä helinänä
sirpaleet jotka olivat vailla teräviä kulmia
niin kuin hänen lauseensa vailla pistäviä sanoja
minä katsoin arasti miten hän näki ohi tämän maailman
silmissään tuhat tarinaa ilman kertojaa
syli täydeltä hyvää jota tuli tähän maailmaan jakamaan
mutta onko täällä ketään joka pystyisi sitä kauniisti vastaanottamaan
hänen katseistaan näin minä jokaisen haavan
jotka aiheutti tämä kova maailma
on kuin turhaan olisin oikonut hänen siipiensä sulat
samaan aikaan hänen sanat olivat niin lohduttavat
silti kovaa viilsi katseet armottomat
Hänen äänensä elämän lujittamana
maailma viilsi vaan ei saanut pois rakkautta
kun vahvana hento enkeli pieni
yhä seisoo suojana ettei johda väärään tieni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mahtava runo teillä, kiitos arvostelustanne, piristitte päivääni ^^