näen taas saman unen
liekehtiviä kuvia joiden nihkeyttä
vielä herätessänikin pyyhin vartalolta
heti aamusta kirjoitan kaiken talteen
erityisesti sen saman lauseen
kuin niinä routaisina alkutalvina
maidonvalkealle iholle
kun jotain luista työntyy selästä
aika on lähellä, se tikittää
sydämen kymmenen metronomia
joiden tahdissa järki ei suostu kulkemaan
tuttu ristiriita jonka seurauksena
jakaudun taas
kylmään asfalttiin ja saippuakupliin
sairauteen ja ihanaan kepeyteen
yksinäisyyteen ja ääniin päässä
haluan selästä työntyvät siivet
olla yhdistelmä kahta lajia
ja kun lapaluut vihdoin puhkovat
tiensä valoon muistan
että symbioosin sijaan
tämä on eloonjäämistaistelua
Selite:
täydellinen muodonvaihdos. aina uudelleen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
