näiden ikkunoiden alla olen nähnyt
kuinka säteet kulkevat
idästä länteen
kuinka päivät sahaavat luuhun asti
ja kuinka iltaan mennessä
vuodan tyhjäksi
kyllä minä tiedän
nämä päivät ovat tappavia
ja silti olen oppinut rakastamaan jokaista
sillä toisin kuin sinä
nämä päivät saapuvat aina
nämä eivät jätä
en tiedä mistä ne aina tulevat
enkä tiedä minne ne vievät
mutta minä olen kartoittanut niistä jokaisen
vasten maidonvalkeaa ihoa
ja aroissa käsissä näkyy veitsenterävien päivien kulku
matkattujen polkujen luonnostelmat
haaleat arpiset kartat
niin onhan se surullista ettei löydä
mutta surullisempaa olisi kai olla edes etsimättä
joten tulkoot mistä tulevat
menkööt minne menevät
sillä näiden olosuhteiden alla
minulle riittää
että ne edes ottavat
tämän kuolevan ihmisen
vaikka eivät mitään annakaan
Selite:
I'm so strung out that nothing else will do.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suurenmoista tekstiä! Niin pitkä vain, että itselläni kokonaisuuden hahmottaminen hieman rakoilee. Jännä sinänsä, löydän tästä ainoastaan kohtia joista pidän. Päivien saapuminen, jättäminen, vieminen... mahtavasti luot tunnelman näiden asioiden ympärille. Henkilökohtaisesti pidin eniten kohdasta "kuinka päivät sahaavat luuhun asti".