Pitkään murheessa

Odotin pitkään. Paikallani.

Et tullutkaan luokseni,
metrin päähän jäit.
Sormenpäällä hipaisin,
kylmältä tuntui, kuolema.

Annoit hetken peräytyä,
luvalla pääsen lähemmäs.

Odotin pitkään. Ihoani kutitti.

Katsoit suoraan silmiini,
ei se unta ollut, satua vain.
Hyytävän hymyn soit,
puhalsi kuin tunturin viima.

Annoit minun odottaa,
katseella käskeä tuonemmas.

Odotin pitkään. Kehoni kasvoi sammalta.

Kimeä nauru halkaisi kalloni.
Jäätävä katse lävisti sydämeni.
Pilkallinen asenteesi teki siitä lopun, kaikesta.
Unelmani oli enää murusia vain.

Sinä olet onnellinen, minä en.
Sinä toteutat unelmaasi, minä en voi.
Sinä pääset eteenpäin, jalkani on sidottu.
Sinä hymyilet maailmalle, minulla on vain naamio.
Sinä katselet korkealta, minä raadan pimeässä.

Saan lantin elääkseni.