Miekkaansa tarttunut,
on hän verensä liannut.
Sokeana ylpeydestä,
mitää vaihtoehtoa ei jää.
Valkeisiinsa pukeutunut,
synneistä hän puhdistautuu,
kun ensimmäinen pisara kankaan värjää.
Ilmekään ei värähdä,
nuo pari minuuttia,
hän menneisyyttä elää.
Käsi liikahtaa,
veri vapauttaa,
hän anteeksi saa.
Selite:
Musiikkia kuunnellessa syntynyt.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen kirjoitelma. Toisenlaisen kulttuurin näkökulma itsetuhon motiiveihin...