Olemme vastakohdat toisillemme.
Olen kesäinen päivänsäde
ja sinä viileä pakkasyö.
Minusta huokuu lämpö, valo ja elämä.
Mutta sinä olet hiljainen ja kylmä tuulen puhallus.
Silti tarvitsemme toisiamme.
Kun suutun ja lämpöni roihahtaa liekkeihin,
tuot viileän pakkastuulen mukanasi ja sammutat vihani liekit.
Kun olet surullinen ja jää ympäröi sydämesi,
tuon oman lämpöni ja sydämesi voi taas sykkiä.
Jos lähtisit pois jäisi jäljelle routainen maa.
Hitaasti se alkaisi sulamaan,
mutta kestäisi päiviä kun aiheuttamasi routa sulaisi maasta.
Mutta elämme tässä ja nyt,
ja odotamme päivästä toiseen,
että toinen tulee toisen luokse ja parantaa.
Selite:
Niinhän se on, vastakohdat täydentää toisiaan. Jotain raapustuksia mielen sopukoista.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
