Höyhen

Makaan hiljaa vuoteessani. Suljen silmäni, annan ajatusten valua hiljalleen pois mielestäni. Nyt olen omassa unessani tietoisena kaikesta.

Uneni kautta luon selkääni valkeat siivet. Nousen niiden avulla ilmaan irtautuen omasta ruumiistani. Olen pelkkä unikuvajainen, joka tahtoi irti omista ajatuksistaan.

Lennän läpi huoneeni ikkunan. Suunnistan sinun kotisi luokse, lentäen huoneeseesi. Näen sinut...nukut vuoteessasi. Et näe minua,vaikka olen vierelläsi. Olen kuin tähti taivaalla, mutta vain kirkkaampi ja vain sinun.

Lennän aivan viereesi ja kosketan sinua poskelle kädelläni. Käteni ei ole kiinteä, mutta voit tuntea siitä hohkavan lämmön. Sen saa aikaan rakkauteni sinua kohtaan.

Kuiskaan korvaasi sanat, "Rakas. Olen aina luonasi."
Et voi kuulla ääntäni, mutta henkäykseni voit tuntua. Se sulautuu uneesi ja unessasi voit kuulla sanani.

Katsahdan taivaalle ja näen auringon nousevan. Katson taas sinuun...sinä hymyilet. Tiedän, että uneksit nyt. Irrotan yhden höyhenistäni ja asetan sen pöydälle.

Nousen uudestaan uneni siivillä ilmaan katsoen sinuun hymyillen. Tiedän, että kun heräät näet höyhenen pöydällä. Se ei katoa, sillä siihen on tallennettu kaikki muistoni sinua kohtaan.

Siihen höyheneen on kaiverrettu hiljainen, ikuinen rakkauteni. Ja se höyhen kuuluu vain sinulle.