Heidän silmissään yskös. Kauneus uupuu painonsa alle. Järjettömyyden rajallisuus piinaa ainoastaa järjettömiä. Melusaastaa kuuroille korville.
Heidän katseensa karvas. Viha painaa päänsä häpeään, rukoukseen. Rajat eivät ole fyysistä tuskaa. Inhimillisiä erehdyksiä mekaniikan meressä.
Heidän puheensa samettia, rakkautta ei ole olemassa. Vain yksinäiset mielet vaeltavat avaruuksien halki. Mielen monoliitteja tulessa, tuulessa.
Kuin vaivalloiset matkat syvyyteen.
Sukellukset tähtien väliseen etäisyyteen.
Ajelehtimiset tuulen vietävissä.
Valaistumiset siellä syvällä missä,
Rakkautta ei ole olemassa.
Selite:
Tämä on vähintään viisi vuotta vanha kohta mutta tuntuu vanhenevan arvokkaasti. Mukana (ainakin) ensimmäisellä kokoelmallani, joka päätyi jonnekin koneen arkistoihin. Tähän on sellainen hiililuonnoskin tähän runoon tehtynä. Linkki siihen alla. Toivottavasti toimii...
http://photos-e.ak.fbcdn.net/photos-ak-sf2p/v361/84/30/794148356/n794148356_868551_5346.jpg
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
