Jalan kulkevat valheet, kapeita hämäriä kujia. Valojen karttavat puolet koteinansa, kylmät suhteet suojanansa. Jalan kulkevat kauniit sanat, kaikuvat korvista kuuroista. Kiitos, anteeksi ja näkemiin. Anteeksi, kaunis ja kultani.
Jäävät hitaat kuulematta, nopeat seinille levinneinä. Jalat, joilla kulkea maahan juurtuneet, juomat janoonsa juopuneina. Etsit yhtä sielullasi sieltä, kaikkien näiden joukoista. Etsit sitä aikaan uupuneen, matalan taivaan tuuliin eksyneen.
Jalan kulkevat he ohitsesi maatessasi nurmella kun et löytänyt itseäsi sieltä. Peilistä mistä usein katsoit. Tunnetko edes häntä nyt, joka vierelläsi makaa kuolleiden huokausten jälkeen. Tunnetko toisia toisten perään, muistoja hiekkana aikain meressä.
Kun et itseäsi löydä sieltä, jalankulkijoiden joukosta. Saa koittaa päivän kauniin ilta kumartava. Saa syksy suopea saapua. Tuulinensa tomua tuoda, hiekkaa harmaasta ajasta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
