Näiden honkien huminassa soi rauha
sammalmatolle nukahdan pehmeisiin uniin
joissa kuikka laulaa
maisemat mieleeni
kuulaat kaikuvat kirkkaat järvet
joiden tyyneen pintaan auringonkehrän puna
illan hämärtyessä heijastuu.
Unen untuvan rikkoo viileän käpälän hipaisu
tassu
oikaisee naavapeittoa.
Selite:
tyynet illat
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi