On kannet pölyttyneen pianoni taas suljettu; vuodeksi odottamaan.
Sen kauniit sulosävelet,
en niitä vuoteen kuulla mä saa.
Mä pianostain säveliä leikkelin,
kuin silkkiä vaan.
Pelkään niin,
että taitoni jäävät unhoksiin.
Sydämeni itkee, pianoni kuollut on.
Vaan vuoden
kulttua jälleen,
kun
lehdet putoavat puista,
saan
pianoni
kannen avata,
säveliä, sointuja tapailla.
Ja pianoni yhtyy kiitosvirteen,
kun painelen koskettimia.
Sillä en ikinä
lopeta soittamista;
se on liian tuskallista!
Vaan
muistakaamme tää:
Pianoni
odottaa, vuoden
kerrallaan.
Sillä pitkä pinna; lopuksi palkitaan.
Kuulet musiikkina korvissas' sen, mikä merkitsee.
Ja Minulle merkitsee,
että
on ystävä korvaamaton.
Ystävä joka soi,
joka jokaisen
kappaleen tuntee,
rungossaan.
Selite:
Omistettu Sannalle; avasit minulle uuden maailman!
Riimit ei ole kohdallaan, mutta tämä tuli sydämestä!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
anna sydämesi itkeä hetki, mut päästä aurinko pian paistamaan, sillä
"yksi kultainen vuosi
jonka musiikkina
kuulla saat"
Minunkin sydäni itki eika kukaan kuulut niin kuin sinä kuulit ja ymmarsit, aurinko paistaa taas, kiitos!
Mahtava runo! Ihana.. Vaikea sanoa mitään.. Musiikki on jotain liian upeaa sanoin kuvailtavaksi, mutta tässä olet onnistunut hyvin.
Tosi hieno,J! Wau! :) *sanaton*
Olen aivan sanaton. Tämä on todella kaunista. Aitoa ystävästä välittämistä. Tunnelma on aitoa kyynelten valuessa poskilla. Ehkä joku kirjoittaa joskus minulle näin :)
Suosikit--->