Minulla on ihana mies.
Hän rakastaa minua, ensimmäistään
enemmän kuin muuta mitää.
Hän rakastaa ja haluaa,
voisi puolestani kaiken antaa.
Niin kuin sinä joskus..
Pöytälaatikostani löysin kuvan meistä
minun luonani, olin seitsemäntoista
sinä kahdenkymmenen.
Silmäsi ja hymysi
vieläkin minut lumosi,
vaik en enää niitä nähdä aidosti saa..
On siitä jo yli kaksi vuotta
ja nyt toinen minua rakastaa.
Tuo kuva on vanha, siinä
sinä hymyilet.
Nyt olen kuullut, että olet erinäköinen
ja tunteile paljon et.
Minä olen vielä sama tyttönen,
samat punaiset hiukset ja
punaiset kynnet, ne
joilla sinuakin kosketin...
Käytän vieläkin sitä punaista paitaa
josta silloin jo tykkäsin.
Siitä tykkäsit sinäkin.
Ja nyt pitää siitä minun päälläni hänkin.
Voi kunpa osaisin rakastaa häntä,
niinkuin silloin vain sinua
rakastin......
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi