Oravan syys
Ikimännikkö seisoi kaukaisessa korvessa,
jylhässä yksinäisyydessään.
Puut olivat usvan peitossa juuresta latvaan.
Linnut eivät laulaneet, itikat eivät inisseet,
tuuli ei tuivertanut.
Oli aivan tyyni.
Syvä hiljaisuus vallitsi seisahtaneessa metsämaisemassa.
Hämähäkkien verkot olivat vanginneet kastepisaroita. Valkoinen metsä oli henkeäsalpaavan kaunis.
Kunnes hiljaisuuden rikkoi kaukaa kantautuva tasainen hurina.
Kurkin kolostani kun ääni läheni ja koveni;
"TAAS metsäkone!"
Metsän talviuneen valmistautuminen keskeytyi.
Sen rauha oli rikkoutunut.
Minä jouduin jälleen muuttamaan vieraille maille...
Selite:
Tulipa mieleen nukahtavassa metsässä liikkuessani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vop vop, aina kurre paremman kodin saa ja rehävämmän maan alleen löytää!