Et tiennyt sitä ikinä
luulen niin
etkä saa tietääkään
jos se minusta riippuu
Sillä kuvittelin meistä
enemmän kuin uskallan kirjoittaa
(suudelmia vesisateella
iltahetkiä kanssa tähtitaivaan
kahvitaukoja maidolla ja sokerilla)
Enkä halunnut pettyä
silmiesi edessä
mutta jouduin kokemaan senkin
vaikka sinä et ehkä tiedä sitä
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| pienoinen | 13/7/2012 | 25.11.2012 | 5 | Runo |
| pienoinen | Nimetön | 13.7.2012 | 0 | Runo |
| pienoinen | Nimetön | 26.4.2011 | 0 | Runo |
| pienoinen | Nimetön | 26.4.2011 | 0 | Runo |
| pienoinen | Nimetön | 31.12.2010 | 1 | Runo |
| pienoinen | Pappa | 5.12.2010 | 6 | Runo |
| pienoinen | Pieni kysymys, sinulle | 20.9.2009 | 9 | Runo |
| pienoinen | Maitoa ja sokeria | 30.8.2009 | 2 | Runo |
| pienoinen | Tuulinaurua | 25.2.2009 | 1 | Runo |
| pienoinen | Hajanaisuusajatuksia | 25.2.2009 | 9 | Runo |
Kommentit
ihana tuo "sillä kuvittelin meistä enemmän kuin uskallan kirjoittaa" oikeestaan paras kohta tässä runossa. ja tuo viimeinen lause on oikeen hyvä lopetus.
tykästyin tähän, ihan hirveästi. niin tuollainen olo on nyt.