Taidan olla yksin.
Onhan mulla nimellisiä ystäviä,
mutta voiko niitä ystäviksi todellisuudessa luokitella?
Ovatko ystävät niitä, jotka lyttäävät maahan,
vaikka vaan henkisesti, mutta päivittäin?
Ovatko ystävät niitä, jotka saattavat naurunalaiseksi,
vaikka ei päivittäin, mutta senkin edestä?
Ovatko ystävät niitä, jotka käyvät joukolla vastaan,
eikä kukaan puolelleni, kun jutut käyvät liian raa'aksi?
Ovatko ystävät sellaisia, jotka nauravat kun kertoo jotain itselleen vaikeasta asiasta?
Ovatko ystävät sellaisia,
jotka saavat kyyneleen valumaan pitkin poskea,
vaikkeivat he niitä näekkään, silti se vierähtää.
Onko mulla siis todellisuudessa lainkaan ystäviä?
Selite:
Tämä oli suoraan mun elämästä. Siinä vähän mietittävää itse kullekin. En väitä, että tämä oli hirmu runollinen, mutta en osannut sitä oikein paremmin muotoilla, ja se oli jotenkin pakko suoltaa ulos.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
