Oruma

Hiljaa pysäkillä seison,
vesipisarat kasvoja piiskaa.
Kunpa sinä pysähtyisit autollasi eteen bussipysäkin,
oven aukaisisit, hymyilisit lämpimästi.
Kaikki sulaisi sisälläni,
istuisin viereesi.
Melkein jo uskon unelmaani,
odotan, että näkisin autosi.
Aika kuluu, sinua ei näy,
hölmökö olen, ei niin tietenkään käy,
et ole tulossa.
Miksi tämä kerta pysäkillä eroaisikaan muista?
Pian bussi jo kaartaakin eteeni,
ja vaikka pääsinkin vesisateelta suojaan,
sataa silti vielä sisälläni,
siltä en pääse karkuun.