Elämä on pelkkää näytelmää valtavalla elämän näyttämöllä.
Voin aina esittää olevani täynnä elämän iloa,
olevani eheä ja kokonainen.
Kukaan ei kuitenkaan näe sisälleni,
kuinka ulkokuoren alla on kaikki revitty riekaleiksi.
Kukaan ei näe,
kuinka sieluni jättää tasaisen verivanan perässään.
Vaikka sisältä kaikki on rikki,
hymyilevä ulkokuori säilyy,
kuin naamari kasvoillani.
Kuka siis oikeasti olenkaan?
Selite:
Tämä runo kuvastaa melko hyvin omia tuntemuksiani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todelliset kasvonsa on niin helppo piilottaa... Silloin vain helposti kadottaa itsensä. Löysin itseni tästä runosta, siksi kai kolahti niin kovin. Tarina on todella hyvä. Jos jotain parannusehdotuksia niin miettisin rivitystä hieman uudelleen, se tekisi tästä hieman helpomman lukea.