Suomen luonto

Runoilija Oruma

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 12.2.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Kesän hehkua
ampiaisen surinaa, perhosen lentoa,
kaikki ympärilläni elää.
Hiljaisuus, sen rikkoo sikermä,
jonka kuulen kuulen vuosittain.
Lämpö, levollisuus,
elämä hymyilee.

Kesä vaihtuu syksyksi.
Lehdet kellastuu, tuhansien värien loistoa.
Tyttö mustikkasuu,
ketut puolukassa.
Löytyisikö vielä ruokaa vatsan täytteeksi?
Ilma viilenee, ei kuitenkaan kylmä.
Vesilammikoita ja keltaisia kumisaappaita.
Sadetta, sadetta ja sadetta.
Hiljalleen puut riisuutuvat,
talvi tekee tulojaan.

Routa raiskaa maan
taivas pudottaa huntunsa sen ylle.
Se kuorruttaa kermavaahdolla kaiken,
joka tielle sattuu.
Talvi luo valheellisen kauneuden,
viattomuuden.
Se on kuitenkin kylmä ja kolea,
armoa ei anneta.

Kevät sulattaa hanget ja nietokset,
luonto herää.
Ruskea maa vaihtuu vihreisiin nuppuihin
ja ensimmäinen leskenlehti uskaltautuu esiin.
Lumet muuttuvat pieniksi puroiksi,
rakkautta ilmassa.

Selite: 
Äidinkielen tehtävän aiheena piti kuvailla Suomen luontoa ja toteutuksen sai päättää itse, ja itse päädyin runoon. Opettajan kommentit: "Rakenteeltaan varsin tyypillinen vuodenaikaruno (joka vuodenajalle oma säkeistönsä). Luettelomaisten ilmaisujen ja lauseitten rytmitys toimii aika hyvin. 8½"
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot