Puistot kuiskuttelevat elämää
rakastan kesää ja
purjeveneet Saharassa on kauhein kombinaatio mutta
nauran silti
Nauran koska en ole eläissäni elänyt näin täydellä voimalla
Vatsanpohjaa kutittelee kun vain edes ajattelen viime joulun glögilaseja
Ne olivat yhtä hassuja kuin tätini koiran kaulapanta,
minä muistan
Ja se päivä kun me näemme ensimmäistä kertaa
on se päivä jolloin sydämeni lähtee ulos kävelylle
En hillitse elämän virtaa, en vielä, en nyt.
Kirjoitan täydellä vauhdilla jollet vain häviä horisontista ikkunani alta
Puistot kuiskuttelevat edelleen ja tänään olen levollinen
Haluan, vielä, nähdä, kun tuon ponin harja hulmuaa tuulen mukana...
Kiskaise hihasta tai käytä faxia,
mutta älä päästä minua!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
