En tahdo näyttää maailmalle kuinka rikki olen,
Niin rikki ettei sitä viikoissa korjata, ei kuukausissakaan
En tiedä kuka minut rikkoi ja miksi
Esti pääsyni eteenpäin tässä maailmassa
Jossa jo muutenkin on niin paljon rikottua lasia
Makaan valkoisilla lakanoilla,
Pesen vartaloani uudelleen ja uudelleen koska olen likainen
Eikä se koskaan puhdistu, kai se lika on jossain liian syvällä
Minä itken ja kyyneleet ovat kuumia, punaisia, veressä
Kyyneleet tulevat aivan liian syvältä.
Tule, enkelini, valkosiipinen, tule ja pelasta minut
Näiltä kyyneleiltä, jotka valtaavat minut pitkin öitä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
