Tuska

Kolme vuotta on siitä kun ensi kertaa tavattiin,
ja melkein heti toisiimme rakastuttiin.
Ihastus iski lailla salaman,
tuntui niin kuin sydän olisi syttynyt palamaan.
Mutta pian tiemme eroavat,
Koska tyttö perheineen kaukana asuvat.
Pienikin hetki erossa sinusta,
tuntui ikuisuudelta minusta.
En tiedä näkisinkö sinua enään,
ja sitä minä todella pelkään.
Mutta päätin luoksesi tulla,
ja halusin sen sinunkin kuulla.
Kun sinun luoksesi saavuin,
oli se viikonlopuista kaunein.
Lupasin tulla pian uudestaan,
sinun pimeään syksyyn valoa tuomaan.
Kun lähestyi se päivä taas,
sain viestin kaveriltas.
Olit koulumatkalla suojatietä ylittäny,
ja rattijuoppo ylitsesi jyräny.
Sinun ei sanottu kauan elävän,
joten lähdin heti luoksesi tulemaan.
Perillä näin ruhjeiset kasvosi,
pienen tytön vierelläsi.
Pieni tyttö kuiskasi:
"Olet aina kaunis kuin taivaan enkeli,
rakas isosiskoni. Tiedän sinun nyt lähtevän,
ja jätät ikuisen ikävän."
Tyttö pyysi minut vierelleen,
pyysi laskemaan käteni kädelleen.
Ja kuiskasi:
"Minä rakastan sinua, ja tiedän sinunkin minua."
Sillon tyttö nukkui pois,
eikä tätä tuskaa pois koskaan saada vois.
Kolme kuukautta aikaa kului,
ja syyllinen oikeuteen joutui.
Sai hän vuoden ja kolme kuukautta vankeutta,
koska ketään ei ollut tarkoitus satuttaa.
Onko elämässä oikeutta? Voiko tämä olla todellista?
Tuska on ainakin todellista,
jonka kokee liian moni meistä.