Olit mulle ikkuna huomiseen,
mutta se ikkuna suljettiin, tuulelta ja sateelta, satutinko sinua?
Ikävä repii rintaa ja suolaiset kyyneleet polttelevat kasvojani,
mulla on ikävä, ikävä sun luo ja se painaa maahan,
riistää elämänilon ja kaivaa hautaa jalkojeni alle.
Liian monta viettämätöntä hetkeä,
liian monta paistamatonta auringon sädettä,
sulamatonta lumihiutaletta,
liian monta pientä ikuisuutta, pientä elämää.
Tän piti olla meidän tarina,
yhdessä sitä kirjoitettiin ja virheet siihen jätettiin,
mitään pyyhitty ei.
Nyt vain tahtoisin lukea uuden tarinasi,
kysyä;
Oletko onnellinen?
Kuiskailla korviisi rauhoittavia sanoja,
silittää mustaa kaulaasi,
Kertoa kaikki murheeni ja ennen kaikkea,
saada sinut takaisin.
Miksi koskaan sinut kadotin?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella kaunis ja rakastavaa tunnetta sisältävä runo, voi :) ainoa miinus mitä tästä sanon on, että voisit ehkä jaksottaa/rivittää runojasi selvemmäksi lukea. Näin kaikki on yhdessä pötkössä ja välillä lukiessa tuli hieman ''tukala'' olo kun kaikki oli yhteen, ei tullut ns. hengähdys taukoa.
Sisältö on kuitenkin upea :) hyvät synttärit!
Kaunis runo, tiedän miltä tuntuu menettää hevonen... Olen joutunut sitä kokemaan.. ;( Sinun runosi ovat kauniita ja syvällisiä!
Hyvää synttärtiä <3
Todella kaunis ja rakastavaa tunnetta sisältävä runo, voi :) ainoa miinus mitä tästä sanon on, että voisit ehkä jaksottaa/rivittää runojasi selvemmäksi lukea. Näin kaikki on yhdessä pötkössä ja välillä lukiessa tuli hieman ''tukala'' olo kun kaikki oli yhteen, ei tullut ns. hengähdys taukoa.
Sisältö on kuitenkin upea :) hyvät synttärit!
Kaunis runo, tiedän miltä tuntuu menettää hevonen... Olen joutunut sitä kokemaan.. ;( Sinun runosi ovat kauniita ja syvällisiä!
Hyvää synttärtiä <3