Huusin kunnes ääneni oli käheä,
mutta kukaan ei kuullut huutoani.
Vain minä kuulin huutoni,
samoin kuin sen pienen tikittävän äänen sisälläni.
Minä kuulin muidenkin huudot.
Välillä jopa uskoin tehtäväni olevan auttaa,
mutta olin liian uupunut tehdäkseni mitään.
Tikitys sisälläni voimistui.
Oli hetkiä hyviä, oli hetkiä huonoja.
Näin valoa, vaivuin pimeyteen.
Ja löysin tien valon luo uudelleen.
Mutta nyt kun tikitys sisässäni on voimistunut, kovemmaksi kuin koskaan,
voin vain kuulla pimeyden ja nähdä oman huutoni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
