Missä olen, tiedä sitä,
Mä kartan tarvitsen.
Kun ohi peilin kävelen näen vilahduksen,
palaan takaisin katsomaan
ja näen
vieraan ihmisen.
En näe omaa hahmoani,
en silmistä saa kiinni itseäni.
Edessäni seisoo vain joku,
ei kellekkään kukaan
ei millekkään mikään.
Etsin itseäni
valokuvista,
arkistoista,
historian kirjoista,
kuolinilmoituksista.
En ole missään,
olen välttänyt kaiken.
Pyyhkinyt itseni pois,
elämän kartalta.
Kuin lyijykynä tahran,
joka niin helposti katoaa.
Selite:
Joskus sitä vaan on eksyksissä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
