Ja hetkessä kaikki haihtui ilmaan,
toiveet ja tunteet sirpaleina.
Tyhjyys valtasi mielen synkkänä usvana.
Vain yksi sana löi läpi sumun: taasko?
Minä luulin tämän olevan erilaista.
Minä olin melkeen varma,
että sinä olet erilainen.
Erilainen kuin kukaan ennen.
Mutta sinä et edes huomannut tehneesi mitään väärää.
Vain minä olin väärässä.
Kaikkien niiden puheitten jälkeen,
puheitten, joissa kuljimme samaa arvomaailmaa,
kaikki ne tehtiin tyhjiksi.
Ja vain yhdessä hetkessä.
Minä haluaisin puhua tästä,
käydä läpi jokaisen yksityiskohdan.
Tietää mitä ajattelit, mitä tunsit.
Mutta ei,
en minä halua enää uudelleen pahoittaa mieltäsi,
kostuttaa taas silmiäsi,
ottamalla asiaa esille.
Sillä minä rakastan sinua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
