Raastava piipitys repii hermojani riekaleiksi joka päivä enemmän ja enemmän.
Hiljaisuudesta kumpuava jatkuva piippaus.
Elämäni tärkein ääni on minulle yksi helvetillinen vitsaus.
Jokainen piippaus, pitkä ja korkea.
Jatkuvasti.
"piip. piip. piip."
"LOPETA!"
Ja se vain jatkaa.
Jos pysyn hengissä vain kuullakseni tuon äänen,
eikö se voisi vain mennä ja antaa minun kuolla?
Miksi enää eläisin?
Olen vihannes:
ajattelen ja tunnen,
mutten pysty esittämään ajatuksiani,
en voi puhua, en liikkua.
Ja kuulen vain tuon äänen,
tasaisen ja varman piippauksen.
"EN KESTÄ ENÄÄ!"
Vastaukseksi saan ivallisen piippauksen.
Jos tuota ääntä ei kuuluisi, en eläisi.
En halua elää enää hetkeäkään jos kuulen vain tuon äänen.
Jos tuo ääni lopettaa haluan elää, mutta kuolen.
Olen umpikujassa, enkä pääse pois.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi