Päivisin siltä piiloudun.
Mutta iltaisin se mut löytää vaikka kuinka sitä pakenen.
Se satuttaa.
Viiltää kipeästi rintaa.
Repii auki pienen sydämen.
Se saa silmiin kyyneleet.
Sen vuoksi tuskasta huudan iltaisin.
Öisin se tunkeutuu uniin ja tekee niistä painajaisia.
Eiköse voisi jo mennä pois?
Eikö se voisi antaa minulle edes hetken nuolla haavojani?
Eikö se voisi jo jättää minua rauhaan?
Se ei mene pois.
Se ei anna haavoja parantaa.
Se ei jätä rauhaan.
Ei ennen kuin…
SINÄ tulet takaisin.
Silloin IKÄVÄ vasta jättää minut rauhaan.
Selite:
Ei sitä tiedä miten kamala ikivä osaa joskus olla ennenkuin sen on itse joutunut kokemaan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi